Verkalleen valkeni myöhäissyksyn aamu, marraskuun 30p:nä 1939. Kuljin tarkastamassa siltavartiota Salmissa Orusjärven – Tuleman välisellä tiellä. Silloinen 1.Er.Ps oli asettanut vartion yllämainitun tien varteen Stepan Käen taloon.  Toimin siinä  vartiopäällikkönä. Vartioitavanamme oli kolme miinoitettua maantiesiltaa.

Tulin juuri tavanmukaiselta tarkastuskierrokselta ja istuuduin pöytään hörppimään muonituslottamme Olga Käen keittämää kahvia. Samassa  tuli lähivartiossa ollut pioneeri Holopainen ilmoittamaan sekä idässä että lännessä kuuluvasta tykistötulesta. Kello oli tällöin 7.05.  Heti sen jälkeen ilmoitti Palojärven vartio, että mainittu kylä oli joutunut tykistötulen kohteeksi.   Komensin heti pioneerit silloille ja  käskin laittamaan sytyttimet paikoilleen.

Sain komppaniasta tehtäväkseni tiedustella Jeronselän vartion kohtaloa. Otin kaksi miestä mukaani ja lähdin tarpomaan läpi lumisen korven kohti Jeronselkää. Ehdittyämme Hanhiselän kylän läheisyyteen tuli Jeronselän  vartion rajamies (nyk. rajakers.) Möllerin johdolla meitä vastaan. Möller kertoi lähteneensä ryssien hyökkäyksen johdosta vetäytymään. Jäin partioni kanssa suorittamaan jälkivarmistusta, koska luulimme ryssien melko varmasti lähtevän takaa-ajoon.

Odotimme iltaan asti, mutta ryssiä ei vain kuulunut. Sen sijaan he tulittivat kiivaasti aivan tyhjää Hanhiselän kylää.Vain yksinäinen vasikka tallusteli siellä rakennusten välissä, ihmetellen varmaan mistä johtuu moinen meteli  ennen niin rauhallisessa korpikylässä   llan hämärtyessä ryssät suorittivat kranaatinheittimien ja konekiväärien avustamina suurella huudolla ja muulla  metelillä oikein aito venäläisen  pistinhyökkäyksen. Olisi ollut hauskaa olla katsomassa heidän ilmeitään heidän saavuttaessaan tavoitteensa ja huomattuaan, ettei kylässä ollut liikkunut vasikkaa lukuunottamatta yhtään elävää olentoa moneen päivään. Kovin vähiin meni kahden komppanian vahvuisen joukon päivän työ!  

Tämän hyökkäyksen aikana tuli partioomme  kaksi miestä  lisää: rajamies V.Pentti (kaatui myöh. Lemetissä) ja reserviläinen Pekka Lutjonen. He olivat  ryssien  hyökätessä joutuneet erilleen Möllerin joukkueesta ja tulleet ryssien hyökkäysketjun läpi pois saarrostuksesta. He kertoivat ryssien yrittäneen ottaa heitä vangiksi, mutta lähitaistelussa vapautuneensa ahdistajistaan.

Möllerin vartiosta haavoittui heti ensi laukauksista reserviläinen Tenhu hartioihin. Lähetimme muutamia hyvin tähdättyjä nikkelimarjoja tervetuliaisiksi Hanhiselän uusille vieraille, ja lähdimme jo mainittuun siltavartioomme, jossa Möller vartioineen odotteli meitä. Täällä meitä odotti jo uusi tehtävä. Komppanian päällikkö oli määrännyt partion ottamaan selvää vihollisen lepovarmistuksesta Hanhiselän kylässä. Otimme Pentin kanssa kumpikin kaksi miestä mukaan ja painuimme säkkipimeään yöhön.

En voi sanoin kuvata sitä jännitystä, jonka vallassa olimme, vaikka lähdimme varmana tehtävämme onnisumisesta matkaan. Siihen velvoitti meitä tehtävämme omalaatuisuus, seikkailuhalu ja ehkä hieman kunnianhimokin. Laahustimme pehmoisessa lumessa kaikki aistit äärimmilleen pinnistettynä. Odottelimme joka hetki törmäystä vihollisen varmistuspartioon. Toimin tunnustelijana partiossamme.

Saavuimme kylän  pohjoispuolella olevalle Kurenojalle. Arvelin ryssien ensimmäisen varmistuslinjan olevan tämän, verrattain leveän ojan korkeudella. Annoin partiolle merkin pysähtyä, ja hiivin ojalle.  Ison nuotiotulen loimu näkyi kylästä, ja ryssille ominainen meteli kuului selvästi. Kuljin ojasta yli  ja nousin rinteelle, josta annoin partiolle merkin seurata. 5 miehisen partion tullessa yli leveän ojan jossa oli yhden yön vanha jää,  aiheuttivat tottumattomat reserviläiset tarpeettoman paljon ääntä jonka pelkäsin hälyttävän vihollisen vartiomiehet.  Ei mitään kuulunut. Läksimme hiiviskelemään kohti pellolle pistävää metsänniemekettä. Koko ajan ihmettelimme miksi vihollisen vartiomiehiä ei näy missään.

Vihdoin paljasti vihollisen vartiomies itsensä metsänie-mekkeen ja taloryhmän välissä aukealla pellolla, käyskenteli kivääriä sauvana pitäen roihuava mahorkasätkä hampaissa. Huomasimme että ryssäin varmistuspolku oli tallattu kauttaaltaan aukealle pellolle, metsän ja taloryhmän väliin. Siinä liikuskeli useita vartiomiehiä. Valot loistivat kylän kaikkien talojen ikkunoista, ja meitä lähinnä olevan talon pihassa roihusi iso nuotio. Ryssillä oli teurastettu illalla vallattu vasikka, jota nyt paistettiin ja syötiin kaiketi stahanovilaiseen malliin. Kovasti teki mielemme lähettää tuliset tervehdyksemme tuohon mässäävään laumaan. Koska kuitenkin olimme saaneet kiellon olla ampumatta, niin toteutimme  sen sotilaallisella täsmällisyydellä. Poistuimme mahdollisimman hiljaa ryssien näköpiiristä ja toimme tiedustelumme tulokset vartioon, josta ne ilmoitettiin komppaniaan. Komppaniasta ja vartiosta kävi sitten useita partioita ryssien yörauhaa häiritsemässä. Tämä tehtävä koroitti itsetuntoamme sanomattoman paljon, josta sitten myöhemmin oli paljon hyötyä.

Rajamme vartio 1940