Tutkimusmatka Salmiin  HJ 10-06-2006

Aamuaurinko antoi hienon kultaisen säväyksen Orusjärven puukirkon pintaan. Kylän vielä nukkuessa tulimme Salmiin ennen kello viittä Suomenaikaa.  Tämän kesän matkalle innosti minut lähtemään jo kouluaikainen ystäväni Juha Hytönen joka on innokas Salmin  matkaaja.  Tätä reissuamme ei voi sanoa pelkäksi kotiseutumatkaksi, sillä emme lomailleet vaan pyrimme enemminkin selvittämään muutamia kohteita ja talonpaikkoja.   Pääskytkin tervehtivät meitä iloisesti  kierrellen, toivottaen tervetulleeksi!

Ensimmäiseksi ainakin yhden Orusjärven talon pohjan varmistimme metsän keskeltä jota ei ollut Sauhken kartassakaan. Sen paikan oli jo aikaisemmin merkinnyt kartalle Hannu Hämäläinen kylätoimikuntamme jäsen. Tämä Pekka Bordin talo on Ponkkolanjärven länsipuolella ja Lättien taloista pohjoiseen. Talon pohjakumpu löytyi kartan maastonmuotoa seuraten, notkelman  takana. Paikalle ei ollut edes tietä ja polkukin oli jo metsittynyt.  Nythän uusi  asutuskartta on esillä nettisivuillamme  

Joistakin Orusjärven talojen  pohjistakaan ei ole enää juuri mitään näkyvissä. Yksi tällainen on ainakin Filip Ponkkosen talo.  Sitä paikkaa etsiessämme  sattuikin tosi iloinen tapaaminen. Nimittäin paikalle karautti maasturilla  miesjoukko josta tunnistin heti itse Kalevi Ponkkosen, kuuluisan karhunkaatajan  Filipin pojanpojan! Hänen tarkkoihin tietoihin perustuen katsoimme Filipin talon sijainnin ja myös heidän moottorimyllyn paikan joka oli sijainnut idempänä järvelle laskevassa rinteessä. ”Hilipän” talo oli ollut vielä pystyssä ainakin v.1979 jolloin eräs Kiisken ryhmä oli käynyt kuvaamassa kylää. Valokuva talosta löytyy kuvagalleria 1 – kuvassa 16. Siinä nurkkahuoneessa toimi kylän Postitoimisto.

Toinen kokonaan maastosta hävinnyt tärkeäkin talon paikka on  Seurantalo.  Se on sijainnut kirkosta ja metsäyhtiön talosta suoraan itään 250 metrin päässä peltoaukean laidalla. Varmistin talonpaikan jonka koordinaatit olin  ottanut topokartastasta.  Seurantalohan oli rakennettu entisestä Jokiselän myllystä jonka aikoinaan omisti  Petter Andrejev Rovio eli ”Ukko Peshi”  Nyt sain Viktor Kuuselalta kaksi hyvää kuvaa  seurantalosta, jota olimme pitkään kyselleet. Niissä on nuorisoa ja opettaja Kiirikki.

- Lieköhän  Seurantalon hirretkin siirretty suureen kolhoosinavettaan joka oli Orusjärven pohjoispäässä (vasemmalla kuvassa) peltoaukean länsireunassa pusikon suojaamana.    Sitäkin paikkaa kävimme katsomassa. Hajonnut navetta oli melko pitkä ja sen eteläpäässä oli pariovet.  Lienee lähistölle ollut myöhemmin aikomus tehdä vielä uudempaakin navettaa, sillä isoja betonitolppia oli upotettu  pohjamuotoon.   Eräs kummallisuuskin löytyi navetan paikan takaa,  puista kyhätty  ympyrän muotoinen rakennelma, sisällä oli toinen puinen seinämä  jossa ei ollut tehty mitään oviaukkoa. Myös kattoa ei ollut lainkaan.  Tuli lähinnä mieleen pienehkö rehusäiliö, mutta jäänyt keskeneräiseksi.

Paljon on taloja kylän miljööstä hävinnyt.  Vartion talokin on nykyisin rauniokasana,  joka oli vielä v.2001 pystyssä. Sitä tutkimme ja huomasimme että kaakeloitua kellariakin siinä on jäljellä. Koulurakennuksista, Osuuskaupasta ja sen viereisestä Pantsun talosta on  myös  enää vain rauniot  jäljellä.  Mitä sitten on vielä pystyssä? Ajan hammasta on uhmaamassa etelästä päin tullessa  oikealla Mikko Rovion talo. Mäkeä noustessa teiden risteyksessä  on säilynyt asuttuna myös Nikolain ja Maria Rovion talo, jossa sen vastapäätä oli ennen toinen Sakari Mikkilän kauppa.  Nikolai Rovion talosta etelään päin on  jäljellä  Nikolai Vinnin talo ja siinä välissä on  vanha saunarakennus.

Mikkilän kaupasta ja sen pohjoispuolella olleesta ”Fedoriston Ollin” eli Aleksanteri Rovion talosta on jäljellä enää vain kumpareet ja pohjahirsiä. Nämä ovat tien länsipuolella kuten entinen koulukin. ”Sakin kaupan” paikan vastapäätä on pystyssä vielä Koverskoin Juhanin talo suhteellisen hyväkuntoisena ja asuttuna. Tämän pohjoispuolella olevasta Kuuselan talosta on jäljellä enää vain   yhden tuvan hirsikehikkoa  ja ränsistynyt navettarakennus.

 Kirkko on jäljellä  suojeltuna kohteena. Sen peltikatto lienee ehjä mutta kattoluukut puuttuivat!   Samoin kellotornin aukoista ja purettujen piippujen aukoista pääsee sadevesi sisään hapattaen rakenteita.  Tornin lattiahirret ovatkin jo sen vuoksi katkeilleet.  Kirkon kaikki valkoiset kaakeliuunit on hajotettu.  Sen päämitat sisältä on 25 x 14  metriä.  Koulun raunioiden pohjoispuolella ovat metsäfirman talo ja  Kokoin talo vielä pystyssä.   Entistä miljöötä hämää joitakin uudempia taloja, esim. kolme harmaata samanlaista sovhoosin puutaloa ja joitakin tiilitaloja jotka ovat jääneet  keskeneräiseksi. Kylän eteläpäästä Murtoon päin kääntyvän mutkan lähellä, on vielä erään talon ”kehykset”, joka ienee Rahkosen talo.

Seuraavana päivänä ajoimme Murron kautta kiertäen Kanabrojärven  kylään. Keskellä peltoaukeaa oli parakkivaunu joka lie ollut karjapaimenten asuntona.  Monen talonpaikan pohjat löytyivät kylästä, kuten esim. Truhposen paikka. Järven itäpuolella näkyi entisiä niittyaukeita ja sielläkin löytyy talojen kivijalkoja.

Kävimme sitten Palojärvellä ja Tulemajoen rannallakin katsomassa Rädyn talon paikkaa, nämä asukkaat ovat kadonneet venäjälle.  Päällysjärvellä tutkimme kahta Kiiskien myllyjen rakennelmaa. ”Oudoshken Kiiskoin” myllynpaikka oli Päällysjärven ja Myllylammen välisen ojan kohdalla. Siitä oli vielä jäljellä osa ränniä. Toinen mylly onkin paljon suurempi rakennelma, tiestä n. 200m länteen päin. Rakenteita on paljon jäljellä, patoa ja kivistä ränniä, ja turbiinin betonikehikkoa sekä myllynkiviä 3, joista yksi betonivaluinen.

Suunnistimme sitten matkamme Hanhiselkään.  Totesimme että teitä oli muutettu reilusti oikaisten puunajon helpottamiseksi. Uusi tie menee n.200m etäällä, idempänä vanhasta urasta.  Merkitsin uuden tien sinisellä värillä kylän topokarttaan (netissä).   Vanha tieura  löytyi vasta metsän sisältä jossa ei ole raivausta tehty kuten peltoaukealla.  Rinteessä, vanhan tien oikella puolella löytyi Kuikan mummon talonpohja.  Siitä eteenpäin tie haarautui pohjoiseen Orusjärvelle  ja itään Jeronselkään, n.2km

Lohiojan sillan yläjuoksulla on Vasili Jerosen myllynpaikka.  Siinä kohtaa jossa on ollut pato, vesi jakautuu kivikasan kahden puolen.  Vettä oli nyt tavallista reilummin. Siinä patoaltaassa ovat lapset käyneet aikoinaan uimassa. Uusi tie Jeronselkään oli  muutettu sillan jälkeen nousemaan vähän etelämpää, loivempaa rinnettä ylös.  Vanha tie nousi jyrkkää rinnettä ja sen oikealla puolen löytyi kuusien kätköistä rakennuksen pohjahirsiä. Siinä lienee ollut Vasilin paja, tai saunarakennus.

Annin mukaan se olisi ollut sauna . Kaikki  talot  oli raivattu  pois ”maisemoiden” alue pelloksi. Jyrkän vanhan tien yläpäässä on kaksi isoa kiveä, toinen on sama kuin Vasilin talokuvassa vasemmassa reunassa.

Raivauskasan reunassa oli paloja veistettyä lahoa hirttä, sekä päällä kolme vanhaa kaatunutta paksua koivua .

Laskeuduimme Hanhiselästä Varpaselkään tulevaa tietä ja kun ilta jo hämärsi niin päätimme yöpyä vanhalla Saarijärven leirintäalueella. Kävimme lopuksi Räimälässä ja katsoimme sen kolmen vesimyllyn paikkaa jotka löytyivät helposti Änäjoen varrelta asutuskartan mukaan.  Koiriinojan ja Uomaan kautta poikkesimme vielä Käsnäselässä jossa oli esim. vanha myllynpaikka vielä jäljellä. Vesi on  juoksutettu siellä myllyyn toista kaivettua uomaa myöten  ja risteyskohdassa oli hirsirakenteita, ja betoninen tolppa.  Katsoimme vielä muutamia paikkoja ennen Suomeen tuloa.

Heikki Jeronen.