Ilmarinen No 127  30 lokakuuta 1883

 

Ilmarinen No 127  30 lokakuuta 1883.

 

Matkamuistoja Wenäjän - Karjalasta. Miinalan kylä, vanha kauppias, suomalainen jumalanpalvelus kreikkalaisessa kirkossa.

 

Olemme Salmin pitäjässä, Miinalan kylässä, matkalla Wenäjän - Karjalaan ja Aunukseen. Miinalan kylä on rakennettu kahden puolen joen rantaa ja on noin puoltatoista virstaa pitkä. Siinä sanottiinkin olevan toista sataa taloa. Me astumme sisään erääseen suureen taloon, joka oli laudoitettu ja maalattu. Perheen tupaan astuissamme pisti ensiksi silmään vanha, harmaa ja laiha ukko, joka liinahousut jalassa, vanha rikkinäinen paita punasen kirjavasta kattuunista housujen päällä, niin kuin kreikanuskoisilla karjalaisilla on tapana pitää, istui rahilla uunin pankon ääressä, ja söi leipäpalastansa suolattuin sienien kanssa, joita hänellä oli edessänsä, ja jotka näkyivät olevan vahvasti höystetyt siemen öljyllä.

 

Me ensi silmäyksestä luulimme häntä talon ruotiukoksi, vaan siinä suuresti hairahduimme. Ukko, meidät nähtyään kavahti seisoalle ja tuli meitä tervehtimään ja kättelemään juurikuin olisimme olleet hänen vanhat tuttavansa. Samassa vei ukko meidät pienemmän kamarin kautta (joka näytti olevan kauppakirjain konttoorin tapainen), suurempaan hyvästi sisustettuun vierashuoneeseen. Ei aikaakaan niin tuli talon emäntäkin sisään, sekä pari talon poikaa, jotka olivat jo aikamiehiä, toinen oli jo nainutkin. Pojat, eli oikeammin sanoen nuoret isännät, olivat vaatetetut enemmän herrastapaan, ja koko talon perhe, paitsi itse isäntäukko, oli puhtaissa vaatteissa. Ukkoisäntä oli vielä vanhanakin isäntä talossa. Hän oli pitäjän rikkain kauppias, joita Salmissa sanotaan olevan 14 eli 15.- Ukko ei ylpeillyt vaattehillansa enempää pyhänä kuin arkenakaan.

 Sunnuntaiaamuna astui ukko jalkasin kirkolle, jalassa ruskeat, kotona parkitusta nahasta tehdyt saappaat, joiden varret olivat housujen lahkeiden päällä. Samoin sukan varretkin, jotka olivat korttelin verran pitemmät saappaan varsia.

Sivu 1

Vanha, harmaa kotona kudottu sarka kauhtana eli ”ärmäkkä” oli ukolla päällä, joka karvaltaan oli yhtä kirjava kuin talon lammaslaumakin. Eli paikka paikoin vaate oli kudottu mustemmasta ja taas paikka paikoin vaaleammasta kuteesta. – Toinen hiha ärmäkästä oli melkein musta, toinen taas vaalea. Nuoret isännät eivät enää kaikissa noudattaneetkaan tarkan isänsä esimerkkiä. He ajoivat kirkolle uhkeilla oriilla, kiiltävissä ja välkkyvissä ajokaluissa. Sananlasku sanookin: Pojasta polvi muuttuu.

 

Katselimme kotvan vielä tuota suurta Miinalan kylää, jommoista Etelä- ja Länsi Suomessa harvassa löytyy. Kävimme vielä kahden kauppiaan ja erään lautamiehen luona, joka yksinään haastaa enemmän kuin puolet pitäjän asioista oikeuteen. Ukko ei osaa kirjoittaa eikä pane mitään asiaa millään tavalla muistiin, vaan yhtä kaikki muistaa hän kaikki asiat  tarkoin. Kylässä on pieni rukoushuone eli Sassona.

 

Kun nyt oli pyhäpäivä ja ihmiset kiirehtivät kirkkoon, niin mekin, saatuamme kuulla, että jumalanpalvelus tänä päivänä pidettäisiin suomenkielellä, jätimme kiireellä Miinalan kylän ja lähdimme kirkolle, jonne on Miinalasta lähes parin Wenäjän virstaa. Kirkko on korkean mäen päällä Tulemajoen varrella, tehty tiilistä, vähän Suomen kirkkojen mallin mukainen ulkonäöltään, vaan sisustettu Wenäjän kirkkojen mukaan, ja niin kuin voipi arvata, ilman penkkejä. Kohta kuin olimme kirkkoon astuneet, alkoi jumalanpalvelus, jonka diakkona aloitti, kun kaikki kirkon palvelijat olivat paikoilleensa asettuneet.

 

Diakkona: Siunaa Herra (puoli messuen basso äänellä)

Pappi: Siunattu on Isä, Poika ja Pyhähengen valtakunta nyt aina ja iänkaikkisesti.

Laulajat: Amen. (Veisaamalla 4-äänisesti. Laulajia oli aluksi 6)

 

 

Sivu2

 

Diakkona: Rukoilkaamme rauhassa Herraa

Laulajat: Herra armahda. (viimeinen sana lauletaan hyvin korkealla äänellä ja pitkään)

 

D: Rukoilkaamme Herralta rauhaa korkeudessa ja meidän sielujemme pelastusta.

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, pyhille Jumalan seurakunnille hyvää tilaa ja kaikkien yhteyttä.

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herralta tämän pyhän huoneen edestä ja uskolla, hartaudella ja Jumalan pelvolla täällä kävijäin edestä.

L: Herra armahda

 

D: Rukoilkaamme pyhimmän hallitsevan Synootin, Metropoliitin, kunniallisien pappien Kristuksessa, Diakkojen ja kaikkien kirkon palvelijain ja kansan edestä.

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herraa hurskahimman itsevaltiaan, suuren hallitsijamme, koko Wenäjän Keisarin, Aleksander Aleksandrovitsin ja hänen puolisonsa, hurskahimman hallitsijattaren, Keisarinnan Maria Feodorovnan edestä.

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herraa hänen perillisensä, hyväuskoisen hallitsijan, Gesarevitsin ja Suuriruhtinaan, Nikolai Aleksandrovitsin, kaiken hallitsevaisen huoneen, kaikkien heidän hallituslaitostensa ja sotajoukkojensa edestä.

L: Herra armahda

 

Sivu3

D: Rukoilkaamme Herraa että hän auttaisi että valloittaisi heidän jalkojensa alle jok´ainoan vihollisen ja vastustajan

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herraa tämän seurakunnan ja kaikkien seurakuntain sekä niitten uskovaisten asukasten edestä.

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herralta terveellistä ilmaa, runsaita maan hedelmiä ja rauhallista aikaa.

L: Herra armahda

D: Rukoilkaamme Herralta purjehtivaisten, matkustavaisten, sairasten, kärsiväisten, sodassa vangittujen edestä, että Herra pelastaisi heitä.

L: Herra armahda

 

D: Rukoilkaamme Herraa päästämään meitä kaikenlaisesta surusta, vihasta ja puutteesta.

L: Herra armahda

D: Puolusta, pelasta, varjele ja armahda Jumala meitä sinun armollasi.

L: Herra armahda

D: Muisteltuamme pyhitä, puhdista, siunattua, kunniallista valtiatartamme, Jumalan synnyttäjää ja alituista neitsyttä Mariaa, sekä kaikkia pyhiä ihmisiä. Antakaamme itse itsemme sekä toinen toisemme, ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun.

L: Sinun haltuusi Herra

 

Lukemalla toisella äänellä

D: Sinulle Isä, Poika ja Pyhähenki sopii kaikenlainen kiitos, kunnia ja palvelus, nyt aina ja iankaikkisesti.

L: Amen

 

Sivu 4

Laulajat alkavat veisata ensimmäistä niin kutsuttua Antifonion Psalmia.

 

Pappi: Lukee Antifonion rukouksen

Diakona: Tekee ristin merkin, kumartaa eli noikkaa ja lähtee pois paikaltansa. Seisahtuu Jumalan kuvan eteen, pitäen oikean kätensä kolmella sormella kiinni orariasta. Ensimmäinen Antifonion rukous alkoi näin:

Pappi: Herra Jumala, jonka valta on verraton ja kunnia käsittämätön, jonka armo on rajaton, ja ihmisrakkaus sanomaton. Sinä itse Herra katsot laupeudestasi meidän ja tämän pyhän huoneen puoleen jne…

 

Kuin tämä rukous on loppunut ja laulajatkin olivat veisanneet virtensä loppuun, alkoi taas diakona vuorostansa. – ja niin sitä pitkitettiin vuoron perään, luettiin puolimessuamalla, laulettiin 4-äänisesti kauniita psalmeja ja oikein juhlalliselta kuuluikin, kun laulajia karttui vihdoin koko joukko, jotka muutamat eivät suinkaan olleet iältään 10 vuotta vanhempia, vaan kumminkin osasivat somasti kuin naisten äänellä laulaa. Wenäläiset näkyvät huomanneen sen, että mitä enemmän laulukuorossa on eri ääniä, sen paremmin saavat he laulunsa sointumaan. Huomattavaa on, ettei Wenäjän kirkosta laula kukaan muu kuin valitut laulajat.

 

 

Sivu 5

Kelloja soitettiin vähän väliä ja niiden valitessa oli noudatettu samaa järjestystä kuin laulajainkin. Kelloja olikin kenties kymmenkunta, suurin painoi satoja leivisköitä, pienine eräitä nauloja.

 

Kirkossa messuttiin, luettiin ja laulettiin, ristittiin silmiä, kumarrettiin maahan asti niin että otsa koski lattiaa. Pyhää savua tuprutettiin kirkko täpötäyteen, joka katku rupesi niin päätämme kivistämään, että meidän täytyi lähteä puolipökerryksissä kirkosta pois.

                                                                 P. W.        

 

Selitykset: sanomalehden palstan alareunassa:

Diakkona: on apupappi, joka ei ilman pääpappia saa pitää kirkon menoa

”Herra armahda” - laulettaessa kansa tekee ristinmerkin ja kumartaa eli noikkaa syvään

”Pyhä Synooti” on Wenäjän kirkon korkein hallituskunta

”Metropoliitti” on arkkipiispa

”Diakat” ovat laulajat eli lukkarit

”Oraria” on kolmea eli 4 sormea leveä pitkä vyö, joka kuuluu Diakonan messuhakaan,  – josta hän melkein aina pitää viidellä sormellansa kiinni, tehden samalla kädellä ristin merkkejä eli niin kuin sanotaan ristii silmiänsä.

Sivu 6