Wiime kerralla lupasimme lähteä Aunukseen ja niin nyt teemmekin. Käymme waan ensin katsomassa tuota Orusjärwen kylää – Ajettuamme kotvan tasaista salotietä, alkaa näkyä tuo korkia Orusjärven selänne, jolla sanottu kylä on ja jossa woipi olla noin 20-30 taloa. Tultuamme kylään näemme ympärillämme olevan niin ihanan näköalan, jommoista ei yksikään ihminen luulisi olewan  tällaisessa salon sydämessä. Kylä on korkian selänteen päällä ja sitä ympäröitsee osaksi ihanat ja toisaalta synkät salomaat. Suomen sulous ja jylhyys owat tässä rinnakkain samalla kertaa katsojan edessä ja kylä niitten keskellä. Täälläkin keskellä kylää hirsi-aidalla ympäröity hautausmaa ja sen sisällä pieni puukirkko eli rukoushuone.

 

Tiedusteltuamme kylän asukkailta kylän muinaisuudesta, saamme tietää, että kylässä ennen wanhaan on ollut monasteri eli luostari, nykyisen rukoushuoneen asemalla. Waan milloin se on siinä ollut, ei woi kukaan selittää, ei edes kontrahti prowastikaan sanonut löytywän siitä mitään tarkempia tietoja kirkon wanhoista kirjoistakaan. Kylän asukkaat, niin kuin prowastikin kertowat waan, että monasteri on ollut puusta rakennettu ja että joukko ”sissiä” eli muuta säänötöntä sotawäkeä on hyökännyt monasteriin, ryöstänyt sen ja lähdettyänsä panneet sen tuleen. Waan samassa owat tulleet umpisokeiksi, niin etteiwät osanneet enää oikiaa tietä, waan astuiwat sokeina sinne tänne ja wihdoin suorastaan järween, jonne kaikki hukkuiwat. Näitten ”sissien” orusoita (pyssyjä) on vielä näihin aikoihin asti löydetty orusjärven pohjasta. Tästä sai järwi ja kyläkin nimensä Orusjärvi, se on pyssyjärvi. Sanottiinpa, että olisi järvestä löydetty pieni kirkonkellokin; se olisi ollut monasterin kello. Miten se sinne on tullut ei tiedetä. – Lähellä Orusjärveä on suuri silmälähde, josta jääkylmä wesi ylös kuohuaa, tähän sanotaan munkkien wieneen piiloon monasterin rahat, joita olisi sinne wedetty hewosilla ja puurilla (sen aikuiset ajopelit) 

 

Nykyään kaivettaissa monasterin asemaa, löytyy wielä hiiliä, toisinaan aina kahden kyynärän sywyyteen asti. – Prowasti sanoi, että samat sissit olisiwat myöskin ryöstäneet ja polttaneet sen aikuisen Salmin kirkonkin, jossa paloivat kaikki wanhat kirkonkirjat. – Jätettyämme tuon muinais ajan monasterin tutkimisen sikseen, lähdemme ajamaan taas tuota salo-tietä, tulemme lopulla Wirtilän tulliwartiopaikkaan. Siinä on nyt Wenäjän raja. Tullin Wartija laskee puominsa ja me ajamme Wenäjän puolelle. Rajalla on suuri tiilikiwistä tehty patsas, jossa toisella puolella on Wenäjän, toisella puolella Suomen waakuna. Patsas on jokseenkin kallistunut, melkein kaatumaisillaan. Nyt olemme tulleet Wenäjän puolelle. Tuohon suuren Rajakonnun kylään….