Laatokka_No45_5-6-1899  (Salmin sillan sortumisesta)

Kunnioitettu  Herra toimittaja

Teidän armoisan lehtenne Nro:ssa 40 toukokuun 18 päivältä löytyy uutinen kevättulvan hävityksistä Tuleman ja Uuksun jokien suilla, joka uutinen on siinä suhteessa väärä, että arentimies todellisuudessa antoi toimeen panna kaikki varuskeinot, jotka hänen velvollisuutenaan ovat sulku- ja siltalaitosten turvaamiseksi mainituiden jokien suilla, josta herra Kuvernöörille menneet tiedonannot, perustuen asianomaisten paikalla pitämiin tarkastuksiin niin hyvin ennen kun jälkeen sulkujen ja sillan poishuutomusta, antavat tarkemmat selvitykset  –  ja niin muodoin ei, uutisen mukaan, siinä suhteessa ole minkään puolesta velvollisuuksiaan laiminlyönyt.

Mitä taas tulee Olof Kammosen uutisessa mainittuihin onnistuneisiin toimenpiteisiin vaurion estämiseksi Uuksun sillalle, niin on se tieto täydellinen satu, sillä Kammonen ei ole, minkä sekä vahti että lähimmät naapurit todistavat, sen jälkeen kun hänet erotettiin metsävahdin virasta ja häädettiin Kruunun asunnosta Uuksussa, ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Uuksun sillan turvaamiseksi kevättulvaa vastaan, mutta kyllä omaksi hyödykseen myönyt sillan turvaamiseksi kuuluvat trossit ja puomit, kuten poliisitutkinnossa havaittiin.

Tiedot, johon kysymyksessä oleva uutinen perustuu, näyttävät perustuvan syyttömään nurjamielisyyteen arentilaista kohtaan ja saan minä nöyrimmästi pyytää, että tämä oikaisu ensi tilassa julkaistaan sekä Teidän armoisassa lehdessänne että muissa sanomalehdissä, jotka ovat mainitun uutisen julkaisseet.

Parasta aikaa tehtävä insinööritarkastus vahingosta Tuleman sillalla ja sululla selvittää varmasti oikean syyn mainittuihin vahinkoihin ja etteivät ne riippuneet arentilaisesta, vaan siitä, joka erehdyttävien tiedonantojen kautta – samaa laatua ja luultavasti samasta lähteestä kun Teidän kysymyksessä oleva uutisenne ym., on vastustanut ja onnistunut estämään asiantuntijan vakuuttamat varuskeinot, joita ilman välttämätön on nyt tapahtunut vaurio Tulemassa.

Salmissa toukokuun 24 pnä 1889

Kunnioituksella S.A. Rosell.  

(Laatokka-lehden vastine kirjoitukseen)

Näytettyämme yllä olevan oikaisun muutamille sikäläisille asiaa ymmärtäville miehille, olemme saaneet vastaanottaa täysin luotettavalta taholta kirjeen, josta julkaisemme tässä asiaan kuuluvat kohdat, lyhentämällä kirjettä, meille annetulla luvalla.

Saan antaa muutamia ilmoituksia, siinä toivossa, että Laatokan toimitus ottaisi lehteen mitä hyväksi näkee.

Muuta todistusta herra Rosell ei ole tuonutkaan esiin kuin että eräs virallinen ilmoitus olisi tullut lääninhallitukseen siitä, että hän (Rosell) on käyttänyt kaikkia varokeinoja sillan ja sulkulaitoksen suojelemiseksi.

Tosin olen saanut tietää, että kruununnimismies B on antanut lyhyen ja pintapuolisen kertomuksen lääninhallitukseen tästä asiasta, mutta kun B. juuri samana päivänä, jolloin silta hävisi, vastaanotti virkansa eikä siis tuntenut Salmin oloja, niin luulen että hänen ilmoitukselleen ei voitavan panna mitään arvoa. Pääasia on nyt se, että arentilainen Alm, joka osaksi käyttää herra Rosellia sahanhoitajana, on velvollinen arentiajan loputtua marraskuun 1 päivänä 1895 heittämään kruunulle sahan, sulkulaitoksen ynnä kaikki muut rakennukset samassa kunnossa, kuin hän ne vastaanotti marraskuun 1 päivänä 1885, mutta että nämä rakennukset ennen sillan ja sulkulaitoksen häviämistä olivat paljon huonommassa kunnossa kuin vastaanotossa.

Entinen arentilainen kauppahuone Gromoff ja kumpp. maksoi vuotuista arentia 6000 -8000 markkaa, mutta kun sulkulaitos ennen arennin ulosantoa oli niin huono, etteivät katselmusmiehet voineet arvostella sitä kalliimmaksi kuin 12 000 markkaa, ja korjauksen arvioitiin nousevan 20 000 markkaan, niin antoi Keisarillinen Senaatti tämän paikan Almille 1500 markan vuotuista arentisummaa vastaan. Tämä välipuhe ei kuitenkaan estänyt herra Almia kaksi eri kertaa pyytämästä Senaatilta, että ruunun varoilla tehtäisiin uusi sulkulaitos, mutta molemmat kerrat hylättiin. Tästä näette selvästi, että mistä syystä lauseet kutsutaan ” vilseledande uppgifter” ja ” hänsynslös owilja mot arrendatorn” (erehdyttävät ilmoitukset ja syytön nurjamielisyys arentilaista kohtaan), sillä uusi silta ja sulkulaitos kuuluu tulevan maksamaan noin 100 000 markkaa, jonka tähden he kaikin tavoin koettivat työntää tämän rakentamisen kruunun niskoille ja voittaakseen tarkoituksensa eivät kammoksu valhettaan.

Mitä tulee heidän käyttämiinsä varokeinoihin sillan suojelemiseksi, niin olen aivan varma, ettei heillä ollut ollenkaan rossitouvia, jolla siltaa olisi maahan kiinnitetty, niin kuin aina entiset arentilaiset tällaisissa tapauksissa ovat tehneet, ja vasta sen jäljestä kun yksi arkku oli jo kallellaan eli 5 päivää ennen sillan poislähtöä, vedettiin ainoastaan vähäsen kiviä arkkujen päälle ja ettei tänä vuonna siltaa erotettu jäästä vesirännin kautta, kuten joka vuosi ennen on tehty. Vaikea on asian tuntemattoman päättää, josko silta kaikissa tapauksissa olisi mennyt, mutta ainakin on selvää, ettei arentilainen tehnyt tehtäväänsä, joka kyllä selviää mahdollisesti tapahtuvassa oikeusistunnossa, jos kaikki löytyvät selvitykset esiintuodaan.

Mitä tulee Uuksun sillan pelastukseen entisen metsänvahdin Olof Kammosen kautta, niin en tiedä muuta, kuin että Almin ja Rosellin puomipuut, mitkä olivat vedetyt joen poikki estämään puiden ja jäiden kulkua, menivät poikki, ja että Kammonen pani omat, kauppahuone Gromoffilta ennen saadut rossitouvit joen poikki, jonka kautta silta arvattavasti pelastui. Ihme on, että Kammosta syytetään itselleen omistaneen sillan rossitouvit ja puomit, sillä tällaiset tarpeet eivät ollenkaan kuulu siltaan, vaan ovat olleet arentilaisten hankittavat, ja rossitouveja ei ole ollut ruunulla eikä nykyisillä arentilaisilla. Poliisitutkintoa näistä asioista en tiedä tapahtuneen, mutta Rosell lähetti kruununnimismiehen näitä touveja Kammoselta pois ottamaan, sillä seurauksella, että rossit jäivät Kammosen omaisuudeksi. Tämä metsävahti piti hyvin huolta virastaan, mutta kun hän ei säästänyt herrojaan, niin valheiden ja kielimisien kautta pani kuvernöörinoikeus hänet virasta pois; sen tähden ei ole ihme että herra Rosell soimaa Kammosta. Paljon olisi näistä asioista puhuttavaa, mutta pelkään väsyttäväni yleisöä pitkällä kirjeelläni.

…….ettei Tulemajoen siltaa ole hoidettu, niin kuin arentilaisen velvollisuus on, ja vuonna 1888 ei tehty mitään sillan säilyttämiseksi, vaikka Salmin entinen nimismies Lundgren ilmoittaa Wiborgsbladissa, että silta jo viime vuonna olisi mennyt, jos ei arentilainen olisi ryhtynyt tehokkaisiin toimiin. Minun luuloni on, että jos sahaa ei olisi annettu viimeiselle arentilaiselle, vaan ruunu olisi sen itse pitänyt, niin seisoisi silta vieläkin paikoillaan, sillä arentilaisen panemat luukut ovat kovasti rasittaneet sitä.