| Mikkelin Sanomat 30 / 8 – 1890
Taikauskoisuutta Salmissa. Kuten Wuokselle
on kerrottu, löytyy Salmin pitäjästä, etenkin siihen kuuluvasta Mantsinsaaresta, taikauskoisuutta ja vanhoja uhritemppuja vallalla enemmän kuin
nykyään osaisi arvatakaan. Kun joku henkilö on
kuollut, asetetaan ruumis kolmeksi vuorokaudeksi asuntotupaan. Naapurit ja
sukulaiset kuolemasta tiedon saatuaan tuovat ”sultsinoita”
(perunapiirakoita), ”pyöröitä” (kakkaroita), ”sipanniekkoi”, ”keitin – ja paistinpiiraita” (lettuja)
tuomisiksi ”pokoniekalle”. Nämät ruokatavarat kaikki asetetaan ruumiin ympärille
ja niiden ylitse vedetään valkea vaate. Salmilaisten käsitystavan mukaan
ravitsee ruumis niillä ruokatavaroilla itseään puolen yön aikaan. Kun ruumis
saatetaan hautaan, viedään sultsinat ja piirakat
mukaan hautausmaalle. Ruumis lasketaan hautaan ja haudan täytyttyä kerääntyy
ympärille köyhään rahvasta, joille tarjotaan ruumiin ympärillä olevia ruoan
tähteitä. ”Hotsitko sultsinoita,
keitinpiiraita, ka mitä himottaa”, kuullaan halullisilta kysyttävän. Samalla
kun köyhille ruokatavaroita näin jaellaan, kehotetaan heitä samalla pokoiniekan edestä rukoilemaan. Lapsen kuoltua
varistetaan tuliseksi uunin koukku, jolla korvennetaan pokoiniekan
jäljet, ettei muka surma samaan taloon piakkoin tulisi. Elokuun 1 pnä pidettävänä
Iljan juhlana eli praasniekkana, lahjoittavat rikkaat henkilöt jotakuita elukoita, tavallisesti härkiä, köyhien
ravitsemiseksi, ettei muka metsän pedot kesän aikana
lahjoittajien elukoita hätyyttäisi. Tätä juhlaa kutsutaan siitä syystä
härkäjuhlaksi. Praasniekka-aamuna
kokoontuu rahvasta kosolti rukoushuoneen ympärille, jossa härät teurastetaan,
keitetään ja syödään. Jokaiselle, ken vaan haluaa, annetaan mielin määrin
ruokaa. Jollei aamulla jakseta keittoa lopettaa, pannaan tähteet rukoushuoneen
eteiseen ja illalla kokoonnutaan uudestaan rääppiäisille. |