Mikkelin Sanomat 30 / 8 – 1890

 

Taikauskoisuutta Salmissa.

Kuten Wuokselle on kerrottu, löytyy Salmin pitäjästä, etenkin siihen kuuluvasta Mantsinsaaresta, taikauskoisuutta ja vanhoja uhritemppuja vallalla enemmän kuin nykyään osaisi arvatakaan.

Kun joku henkilö on kuollut, asetetaan ruumis kolmeksi vuorokaudeksi asuntotupaan. Naapurit ja sukulaiset kuolemasta tiedon saatuaan tuovat ”sultsinoita” (perunapiirakoita), ”pyöröitä” (kakkaroita), ”sipanniekkoi”, ”keitin – ja paistinpiiraita” (lettuja) tuomisiksi ”pokoniekalle”.

 

Nämät ruokatavarat kaikki asetetaan ruumiin ympärille ja niiden ylitse vedetään valkea vaate. Salmilaisten käsitystavan mukaan ravitsee ruumis niillä ruokatavaroilla itseään puolen yön aikaan.   Kun ruumis saatetaan hautaan, viedään sultsinat ja piirakat mukaan hautausmaalle. Ruumis lasketaan hautaan ja haudan täytyttyä kerääntyy ympärille köyhään rahvasta, joille tarjotaan ruumiin ympärillä olevia ruoan tähteitä. ”Hotsitko sultsinoita, keitinpiiraita, ka mitä himottaa”, kuullaan halullisilta kysyttävän. Samalla kun köyhille ruokatavaroita näin jaellaan, kehotetaan heitä samalla pokoiniekan edestä rukoilemaan.

 

Lapsen kuoltua varistetaan tuliseksi uunin koukku, jolla korvennetaan pokoiniekan jäljet, ettei muka surma samaan taloon piakkoin tulisi.

 

Elokuun 1 pnä pidettävänä Iljan juhlana eli praasniekkana, lahjoittavat rikkaat henkilöt jotakuita elukoita, tavallisesti härkiä, köyhien ravitsemiseksi, ettei muka metsän pedot kesän aikana lahjoittajien elukoita hätyyttäisi. Tätä juhlaa kutsutaan siitä syystä härkäjuhlaksi.

Praasniekka-aamuna kokoontuu rahvasta kosolti rukoushuoneen ympärille, jossa härät teurastetaan, keitetään ja syödään. Jokaiselle, ken vaan haluaa, annetaan mielin määrin ruokaa. Jollei aamulla jakseta keittoa lopettaa, pannaan tähteet rukoushuoneen eteiseen ja illalla kokoonnutaan uudestaan rääppiäisille.