Otawa 17, 24.4.1863
Salmin kihlakunnasta 16 pnä huhtikuuta 1863.
|
Kansa on tottunut aina kantamaan asianhaarain kovaa pakkoa näillä seuduin äänettä, ja malttavasti kärsinyt niitä uusia esteitä ja sekaannuksia, joita muutamia vuosia sitten tänne asetettu rajatullin vartioiminen on matkaan saattanut; sen osittain alamaisempien virkamiesten innokkaiden tekosien kautta, kietoa matkalaisia ansaan. Se hyvä kärsimys on jo antanut sijaa yleiselle katkeroitumiselle mielissä.
Se on tunnettu, että viime kesäiset hallat myös täälläkin tekivät tuhoa ja siis viljan puutosta suuressa määrässä maamiehille, jotka nyt ovat vajaassa sekä leipäainetta että siementä kevätkylvöiksi, ja joita kaikkia pitää ostaa Wenäen puolelta. Tätä toimitettaessa tarjoaa nyt jo lumesta vapaa Ladogan jää helppoa kuljetustilaisuutta Wenäen puoleisilla ranteilla olevien kauppapaikkojen välillä. Tämän suhteen kansa näinä viimeisinä viikkoina on ahkerasti käyttänyt hyväksensä tätä oikotietä, kotiin kuljettaessaan Wenäen puolelta sitä viljaa, mitä ovat sieltä ostaneet.
Mutta mitäs nyt tekee meidän rajavartio? Senpä saa lukija heti kuulla! Asetuksellinen tästä määrää matkalaisille, jotka maisin kulettavat tavaroita Wenäeltä tänne, ettei saa tulla yli rajan muista paikoista kuin Wirtelän vartiopaikasta Salmin piirikunnassa. Ja kuin tämä on kaksi virstaa Ladogan rannasta, ovat matkalaiset jään yli kulettuansa seisattaneet kuormansa Suomen ranteella lähimpänä Wirtelää, ja siitä sitten lähteneet etsimään vartiopaikkaa, saadaksensa kirjoitusta passiinsa. Wiisaasti on rajavartio välttänyt panna mitään merkkiä rannalle, mikä näyttäisi rajakohdan eli paikan, mistä tie lähtee wartiotaloon. Sitä vastaan on keksitty paljon edullisempi keino päästä rajavartion tarkoitusten perille, sillä tavoin, että muutamat rajavartijat piilottavat itsensä soveliaan matkan päähän siitä näkymättömästä rajasta.
|
Ja niin kohta kun rahtimies on hairahtunut siitä yli, ennen kuin on onnistunut löytämään tien wartiotaloon, ovat nämä wartiomiehet kyllä kohteliaat heti joutumaan matkalaisen luo ja tarjoitsemaan itsensä luotsaamaan häntä wartiotaloon — mutta vaivoistaan pitävät he hänen koko kuormansa.
Niin tapahtui muutama päivä sitten, että nämä uutterat rajavartijat samanlaisella tavalla anastivat kahdeksan kuormaa Sermakiin kaupungista tulolla olevia siemen kauroja ja ottivat pois omistajilta, jotka sen kautta kadottivat mahdollisuuden saada nyt lähestyvänä kesänä kylvää peltojansa. – Kuin matkalainen myös vasten tahtoansakin joudutetaan siihen tilaan, että hänen kanssa voidaan menetellä samalla tavalla kuin oikian salatavaran kulettajan kanssa, niin kauhistuttaa todellakin se vääryys, mikä tekee tällaisen keljuuden mahdolliseksi.
Kuin kelirikko on sulkenut määrätyn tullitien Wirtelän kautta ja täytymys on johdattanut matkalaiset alas jäälle, niin ei ainakaan mikään olisi luonnollisempaa, kuin että pystytettäisiin joko jonkinlainen wiiri eli muu näkyvä merkki siihen kohtaan ranteelle Wirtelässä, missä rajapaikka on eli mistä tie lähtee ylös wartiotaloon. Ilman ettei, niin kuin valitettavasti nyt on laita, matkalaisten arvaamisvoimaa pantaisi koetuksen alaiseksi.
Ja kuin tämän lisäksi tulee, että asianomainen rajavartija warta vasten väijyy matkalaisia, jotka etsivät tietä wartiopaikkaan ja jäällä hairahtuvat yli rajan, niin on tuollainen tapa, saada heidän matkatavaransa, aivan inhottava sekä kauhistuttava ja hallituksen hyvien tarkoitusten väärin käyttäminen.
--bb
|