Salmista syyskuun loppupuolella 1879. 

 Tämän syksyiset tuulet ovat tehneet täällä paljon vahinkoa saariston aluksille. Sanotaan jo puoli kymmentä pienempää ja suurempaa alusta tulleen hukkaan. Eräältä kauppiaalta sanottiin särkyneet kaksi alusta, jotka olivat tulossa Venäjältä ja lastatut jauhomatoilla sekä kaikenlaisella kauppatavaralla. Toinen niistä, kuunarin tapainen alus, oli jo pääsemäisillään kotorantaan, kuin raju tuuli  ja myrsky ajoi sen karille ja särki palasiksi. Suuri osa lastista meni hukkaan. Jauhomatot saatiin kuitenkin melkein kaikki, vaan märkinä, korjuuseen, kuin niitä, täytyi joku osa keräillä saariston rannoilta tuulen ajelemina.

Ihmisiä ei tietääkseni ole kuitenkaan mennyt hukkaan kuin kaksi miestä, jotka viedessänsä alustansa johonkin saaren varjoon, olivat lähteneet merta mittamaan, vaan silloin tulli kaatoi heidän veneensä ja niin joutuivat miehet, joita oli neljä, aaltojen valtaan, oman onnensa nojaan. Kaksi heistä turvautui kaatuneeseen veneeseen, josta he kolmen tunnin kuluttua pelastettiin vähissä hengin. Vaan ne kaksi miestä olivat uponneet tietymättömiin ja luultavasti ovat vieläkin siellä.

Tämän kuun 15 päivää vastaan mursivat varkaat katon kautta kauppias Igor Prekofjeffin kauppapuotiin, joka on tuleman sahalla noin 30- 40 syltä vesisahasta. Vaikka saha oli käymässä koko yön, eivät työmiehet yön pimeydessä sanoneet nähneensä mitään erinäistä liikettä puodinkaan ympäristössä. Rosvot eivät liene olleet niinkään rahan ahneita, koska pitivät vaskirahat ja vanhat Venäjän ristiruplat niin halpoina, etteivät viitsineet ottaa niitä mukaansa. He keräsivät vaan Suomen ja Venäjän hopearahat. Paperirahat oli kauppias samana iltana vienyt puodista pois rosvoin suureksi harmiksi. Sen sijaan varastivat he sormuksia, korvarenkaita rintaneuloja sekä ristejä, joita kreikkalaiset kantavat kaulassansa. Kenties ottivat he viimeksi mainittuja rukoillaksensa niillä, että ne vastakin auttaisivat meitä samanlaisessa yrityksessä.

(Igor Prekofjeffin, oikea muoto lienee Prokofjeff)