Satakunta 42  18 10 1879

 

Salmin pitäjästä syyskuulla vuonna 1879.

Salmin pitäjästä syyskuulla vuonna 1879. Vuoden tulopaikkakunnalle on ollut hyvänpuolinen. Peruniin, joita täällä viljellään tuiki vähän, on taas ilmaantunut tuo yleisesti tunnettu perunatauti.

 

Kalansaalis on ollut niukanlainen. Purjehdusliike on tänä vuonna ollut myöskin vähemmän edullista. Karhut ovat taas tänäkin vuonna tehneet paljon vahinkoa, arvion mukaan on niiden kautta tullut noin kymmenkunta lehmää hukkaan. Kaikkia niitä eivät karhut kuitenkaan ole ennättäneet syödä, kun ovat paimenien kautta tulleet siitä useinkin estetyksi, vaan ovat kuitenkin jonkun osan ruumista, enimmäkseen selän tahi säyn niin pahoin repineet, että eläin sen kautta jonkun ajan kärsittyään kovaa tuskaa on heittänyt henkensä.

 

Monesti vahinko ei olisikaan kovin suuri, jos kohta kun nähdään, että haavat ovat kuolettavat, lahdattaisiin eläin, niin saataisiin nahka ja suurin osa, melkeinpä kaikki lihatkin. Vaan kun täällä kreikkalaisilla on taikausko, että jos he sellaisen eläimen lahtaisivat tai siitä itsellensä vielä jotain hyötyä ottaisivat, niin suuttuisi kenties silmittömästi itse metsän haltija tahi joku muu pyhä Jyrki. Ja sitten heidän karjansa olisikin vasta onnettomassa tilassa. Ja jos he vielä itse söisivät sellaisen eläimen lihaa, niin ”hospoti”, mitä siitä seuraisikaan! Tämän kirjoittaja oli tänä päivänä tilaisuudessa näkemään erään talonpojan lehmän, jolta karhu jo kolme viikkoa takaperin oli vahingoittanut ainoastansa selkärangan, vaan kaikki parannuskeinot olivat nähtävästi jo turhat. Nyt koetettiin kyllä kaikin tavoin kehottaa omistajaa lopettamaan tämän onnettoman luontokappaleen, joka tuskissansa pahalla äänellä huusi ja ölisi. Vaan kaikki kehotukset olivat turhat.

 

Vielä tänäkin vuonna ovat nuo kaksijalkaiset karhut näyttäneet jälkiänsä, sillä joku aika takaperin oli erään talonpojan hevonen mennyt toisen talon vainiolle, vaan kun emäntä sen näki, otti hän kirveen ja löi sillä kaksi kertaa naapurin hevosta selkään ja kerran reiteen. Parantaja on sitä sitten hoitanut ja ovatkin haavat parantumaisillaan. Samaten on toisesta kylästä hakattu erään talonpojan hevosta viikatteella. Haavat eivät kuitenkaan ole olleet kovin suuria. Joku vuosi sitten hakattiin eräältä talolliselta kolme lehmää viikatteella; niistä yksi jonkun ajan mentyä menetti henkensä.

 

Tällaista raakuutta tapahtuu täällä useasti ja paha vaan, etteivät semmoiset asiat ole tulleet paremmin valkeuteen ja oikeuden tutkintoon, jotta niiden tekijät saisivat ansaitun palkkansa.

                                              P. W.