Suomalainen Wirallinen Lehti, 11.8.1870 No 94

Salmista 7 pnä heinäkuuta 1870.

Eletäänhän täälläkin kuin muualla Suomessa, köyhyyttä ei näy olevan likimaillakaan. Menneentalvinen kalansaalis auttoi jokseenki runsaasti rantalaisia; siikoja saatiin hyvin ja myytiin hyvistä hinnoista. Niinpä nyt nähdään naimiskauppojakin hierottavan entistä enemmän. Muuten tämän maan naimisasiat eivät sievältä kuulu, käytetään näet kumman raakaa tapaa.
Neitoset menevät miehelään karulla eli hypyllä, joksi sitä salmilainen nimittää. Tämä tapa on tavallinen niin rikkailla kuin köyhilläkin, useasti tapahtuu, että kosijat ovat talossa, kihlataan morsian, kaupat tehdään paraan jälkeen, kuuloitetaan, vaan kummako, morsian katoaa tietymättömiin.
Saadaan kuulla, että se meni siihen kylään, sen ja sen talon pojalle. Tapahtuu niinkin että neitonen, nähtyään erhetyksen, karkaa taas toiselle, jonkun aikaa oltuaan siinä liitossa.
Otan tähän kertoakseni äsköin tapahtuneet seikat. Tuli näet sulhaiset erääseen neitolaan: kihlajaiset pidettiin, kuuloitettiin; tulipa toinen kosija, tyttö perään, ajattelematta oliko se kala vai lintu, menikin karulla tälle jälkimmäiselle, vaan kun näki kovin pettyneensä karkasi, muutaman vuorokauden oltuaan, sille, jonka kanssa oli kuuloitettu ja sitte siitä syntyi oikea pari. Muuan kuukausi takaisin neitonen koki olla kahdella miehellä, ennen kuin saatiin kruununmiesten avulla ensimmäiselle kosijalleen.

No nyt on Iivananpäivä eli juhannus ohitse mennyt. Salmilainenkin pelkäämättä ottaa viikatteensa käteen. Ennen Iivananpäivää hän ei niitä missään tilaisuudessa, ehkä juhdallensakin olgi tarvis, vaan nyhtämistä käyttää. Jos hän niittäisi ennen Iivananpäivää, niin heinänteko ei mitenkään menestyisi.

Iivananpäivä on muuten merkkipäivä, silloin pannaan suoloja, myttyyn käärittynä, pellavas-, liina- ja ohramaihin, jotka sitte Pietarinpäivänä otetaan pois, uhriksi näet, että ihmisten silmät pysyisivät terveinä sen vuotta, ja niistä kylistä, joissa tätä tapaa käytetään, onkin useampi huonosilmäinen ihminen. Tämä on esi-isiltä peritty tapa, ei sitä saa unohtaa.