Suomen Wirallinen Lehti No 109 - Julkaistu: 12.9.1872

Salmin pitäjästä 3. syyskuuta ( 1872)

Vuosikasvut ovat maamiesten mielestä keskinkertaiset. Pouta kuivasi erittäin toukokasveja; vettä ei ole satanut paljo koko kesänä, josta syystä ruiskasvutkin ovat vähälähtöiset; ei kuulu moni saavan kuin 20 kappaa sadosta lyhteeltä. Viljelystapa täällä on vähemmässä määrässä kuin muussa Suomessa. Peltoviljelystä täällä monessa kohtaa ei saakaan maanlaadun suhteen hyvin suureen määrään.
Kuitenkin kuulin erään venäläistalon isännän kiittävän peltonsa ruista tulleen kutakuinni ja sanoi; ” Ois tullut enempi, vaan poika brihatsut leikkoi isoo lyhettä, kuitenki seitsentä satoa vajoo tuhat suppeloo tuli.”
Vapaana elatuskeinona täällä on ruukintyö sekä talonpojilla että joutoväellä, josta on saatava oma elatuksensa sekä maksaa kruununulosteot kuin myös kunnallismaksut. Ja niistäpä onki ollut puuttumaton työ kruununnimismiehelle ja siltavoudille, saada maakunnasta kokoon,
sekä aputoimikunnan rästeistä niin kuin jo eräs Suomen runoilija sanoo:

” Liekkö aputoimikunta ollut suuri turva, siitä monen elämällen on nyt suuri surma”.

Onpa niistä kanssa ollut kiirettä monella. Täällä on rahapuutteeksi ollut iso syy, kun täällä olevat ruukit seisattivat työnantaja, vaan on kuitenki niin kuin hyvä uutinen tulossa, kun tuo Lupikon rautaruukki Impilahden puolella alkaa taas entisiä työaloja voimassa pitää.
Lisäksi täällä Suomen ja Venäjän rajamaalla Venäjän puolella, Tulemajärvellä, alkaa suuri työ, rautaruukin teko, josta toivotaan runsasta työansioa. Ja siltä on tänä kesänä näyttänyt, vaikka lie kuin sanoo sananlasku: ” Alku työn lannistaa, lopussa kiitos seisoo.”

Varkausasioita täällä vähän on kuultu.
Kulkulainen

(Mikähän on suppelo?

- Tavallisesti lyhteet pantiin kuivamaan kuhilaiksi

- ks. linkki = http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/kuivatus.htm )