Wuoksi No 34 Lauvantaina 23 pnä elokuuta 1890 

- Huom. Tarkistetaan päiväys, vertaa Wuoksi No 47!

Salmista Mantsinsaaresta elokuussa.

        Mantsinsaari on kappeliseurakuntana erotettu Salmin emäpitäjästä. Sillä on oma kirkkonsa sekä kirkkoherransa. Rahvas elää parastaan kalastuksella sekä kotiseudullaan että Venäjänmaalla kuin myös olemisella merimiehinä. Varakkaammat talonisännät taas kuljettavat veneellä jauhoja Sermaksesta koko kesän ajan Laatokan rannalla löytyviin Suomen kaupunkeihin sekä maaseutuihinkin.

   Mantsinsaarelaiset ovat säilyttäneet ja pitäneet pyhinä esi-isiltä perityt praasniekat, joista he eivät tahdo mistään hinnasta luopua. Ehkäpä arvoisia Wuoksen lukijoita huvittaa kuulla niiden praasniekkojen merkityksistä. Viime heinäkuun 13. pnä pidettiin praasniekat Lungulan kylässä, johon oli kokoontunut rahvasta syömään bokkia eli pässiä, joita oli teurastettu usiampia. Jokainen sai tulla kattilan kanssa ottamaan lihaosansa, jonka hän itse keitti rannalla. Sattuipa toisinaan niinkin, ettei rahvas jaksa syödä kaikkia ruokia kerrallaan, josta syystä levähdetään vähän ja ”tjassounassa”( rukoushuoneessa) ja sitten taas syödään, sillä ruokavarasto pitää lopettaa sinä päivänä.

  Eläimien nahat myödään huutokaupalla ja rahat pannaan tjassounaan, johon tuodaan myöskin villoja siinä tarkoituksessa, että lampaat tulisivat varjelluksi ruttotaudeilta ja muusta vaarasta. Jokainen ken vaan osaa, olipa vaikka luterilainen, lukee sinä päivänä lakkaamatta ”salmikirjaa”.

Viime elokuun 13.pnä pidettiin samanlainen praasniekka Työpäisiin kylässä, jolloin oli teurastettu 3 härkää. Siinä syötiin taas kunnon lihakeitto, ken vain kehtasi.

Rahvas on täällä hyväluontoista sekä vierasvaraista. Takavuosina ajettiin kilpaa hevosten selässä praasniekkapäivinä, mutta sekin on nyt kielletty.

    Vuoden tulo oli seuduillemme varsin hyvä, mutta eipä täällä halla harmaa parta ole miesmuistiin käynyt. Paljon olisi praasniekoissa hyvääkin, jos ne muuttuisivat kansan juhliksi, joissa pidettäisiin arpajaisia ja tulot käytettäisiin kansanopiston perustamiseksi niin kuin muuallakin Suomessa. Silloin kansan elämä niissä ehkä muuttuisi paremmaksi. Mutta kukas meille sen homman pitäisi, kyllä kernaasti salmilainen roponsa antaisi, jos vaan hänelle selvään viitataan, että se menee hyvään tarkoitukseen.

  On meillä kansakoulukin, mutta se on niin sopimattomalla paikalla, että köyhät lapset, joita saaressa onkin kosolti, eivät tule käyttämään sitä ensinkään. Tästä tahdon toisten kertoa pidemmälle. Moni odottaa tänne maanmittaria lohkaisemaan sitä vähäistä osaa mitä hänellä on toivossa, sillä täällä on parastaan pieniarvioisia lampuotia. Kirjeeni taisi mennä niin pitkäksi, että väsyttänee arvoisia Wuoksen lukijoita, jonka tähden piirrän toistaiseksi

Luodon Santeri