JUABLOKKUVORAT

Kaksi brihattšuu Gol´a da Vaš´a oldih erähittši sygyzyillal juablokkua varrastamas Kudžoin Iivanan mual Salmin pogostas. Kerättih juablokkua štanien kormanit täydeh da lapettih vie paijjan sižälih.

  A sit duumaijjah kunnebo menemmö vuittii jagamah. - Menemmö meijjän saraih, juohattau Vas´a. – Älä velliveikkone semmostu duumua esitä. Sinnehäi voi tulla kentahto ohikulkii. – Ga mugahai on. Sto,  kunnebo  sit  vizahtammo?

- Menemmö kalmoimual. Tähaigah sie ei ole nikedä. Ristittyzet näit varatah kulgie pimien aigah hauvvoil. – Henki kulkus täs on minulgi, sanotah sie bluaznii. - Ole vellisyöttäi vaikkane. Kembo kalmoimual on pimien aigah. Pokoinniegatki muatah mullan al. Niidy ei pie katšo varata.

– Ga menemmö sit, mene sinä ielpäi Gol´a.  Brihattšut  elvitäh  dorogua  myöte da  tullah lopuškal kalmistoh. Asetutah suuren haudukiven suojah istoilleh juablokkuvuittii jagamah.

  Samah aigah kaksi akkua Maša da Ol´a kävelläh kalmoikankahan laidutrobinkkua myö kodih päi. Maša on pikkarane, tanakku da punakku. Ol´a on pitky, kalbie da laihattšane. Akat tullah sih kohtah mis brihatšut juatah juablokkuvuittii. Töksähytäh kuundelemah mi bälbätys kalmoimual kuuluu.

  -  Täs on sinulles vie yksi  madozen  syömä,  da  nygöi  on  eniä  kaksi  jällel.

- Nu, minä otan netšen pienen da pyörien, mil ollah punazet rožat. – Ota sinä netše pitkyrungane da valgeirožane.

Akat pöllästytäh. - A voi! voi! nygöi sie karut juatah ristittyziin sieluloi. Pokoinniegat loputtih da myö elävät olemmo eniä  jällel,  šuhkau  Ol´a. – Vai  hyöhäi paistah meijjän kielel,  ebiälöy  Maša.

- Ole vaikkane.  Etkö tiijjä,  sto hiimoit  maltetah paista  kaikil  muailman kielil.

- Ga sidähäi minä en tiennyh vie täh päiväh mennes. Jogahine päivy nägyy opastuu mihtahto uuteht aziah, šuhahtau Maša vastah suutahtaniel iänel.

  Akat katšotah toine tostu silmästy silmäh da lähetäh sit juoksemah kodih päi. Pökälletäh akkuraškat kui tuli olis händyluun al. Ferezien helmat da rättšinän ribuset vai heilutah. Ol´a öntästyy puun juurakkoh da lämähtäy vatšalleh dorogasel. – Maša älä jätä. Karu kamppai minut, tule abuh! Maša ei piädy kiännä, ei kuule, eigo näi. Poteldua vai samoil jalloil kodih sah. Ol´a nousoo ruttozeh ylös da harppua terväh Mašan peräh ulinan ker da Hosbodii mättäin.

  Juablokkuvorat Gol´a da Vaš´a kuullah midä kalmoimuan laidudorogasel tapahtuu. Brihatšut pyrskähtetäh nagramah. - Akkuraškat luuldih meidy piruikse, kudamat juattih ristittyziin sieluloi, hekottua Vaš´a käit vatšan piäl.

  Vai sit huondeksel Gol´an da Vaš´an vatšat oldih ylen kibiet juablokkain syönnis da äijäl nagrannas.