< = Takaisin muistelmiin

Muistelemme  kadonnutta Karjalaa :

 Jeroi-Vasjan auto

- Sanastoa suomeksi  = > klikkaa

Pajan pihas, lähel ustu kumma värkki seizou mustu.  Eule kärri, ei ni regi. Ken lie tämän tsuudon tegi?   Duumiu Jeroisellän Vasja omal akal, nimelt Matja.

 Matja silmäi kummitustu,  onhai siinä hupsutusta! Ukol sanoi plakahutti, kirkiel kielel kalahutti: Älä   sinä Vasja  rukku siihe liigua innostu, se voi olla höstetukku  kudamah vie öntästyt!  

Balagurov avuab uksen kuulou Matjan kotkotuksen. Seppy astuu sid jo pihal, (higie pyhkiy lyysin hihal) rubieu dieluo selittämäh, Vasjua äijäl livuttamah.

Osta auto, tämä masin,  vauhtis voittau vaikka kazin, ylen  libieh kiekot pyöriy  ku vai itse tolkuh hyöriy:   polgou kuazuu, ratis kiändäy silloi tällöi tangos viändäy!  

Kodvan tuumi Vasja dieluo (ei häi varua akan kielduo) piädy ruabai, nenän niisti.  Kehveli, jo olis lysti ajua tuolla masinalla,
karahuttua Tulemalla, näyttiä köyhäl kanzal kummu.
Mengäh dengat,joka rihmu!

Sepän kobrah rahat paukkai, pienet lähtöryypyt njaukkai, Balagurov liziä andoi, harjakkazet hyvät tarjoi. Vasja on jo rohkiembi, melkei täyzi kaptieni! Ei häi uuttu kärrii  varua vaik' ei tunne tämän tabua.

Hyppäi pukil, rattii viändäy, autuo koittau otsin kiändiä, välil polgou kuazuhanua. (Itse ellendä ni munua). Masin välil örähtelöy, savu hännäs pölähtelöy. Erästy ku painoi vibuu kattsou: auto matkah libuu, niinku uveh kuopsahti, hiekan silmii ryöpsäytti.

Vasja tarttui rattih lujah. Anna mennä lemmon bruja!  Henki meni kahtel kanal, portis katkei toine patsas. Seppy kirguu: Pie sie kohal! (Vasjal tundui hyväl vatsas).

Dorogal häi auton kiändi. Matja-akku pihas kirguu: Vasja-rukku vuota minuu (Vasja ratista vai viändi), ei häi akkua muistanutkaa, masin ei ni pysähykkää.

Ajoi ielleh -Täshäi nauttii, duumaittsou häi piästyy vauhtih. Kuazuu lizäi, ulvoi torvi, masin pomppi, perä prutki.  Toril ajua kamahutti, monen akan  vatsan sordi.

Vasjan meno ylen kebei, kohta dorogu ol' levei. Bokkah lendi kalalouvvat, marjat, sienet, monet rouvat.

- Hotu augi! kirguu kuski, läpi joukon mazin puski, torin laijas puhki, prähki. lopul Jeroiselgäh lähti.Rahvas kirguu: Ota kiinni!    

(Nimismiehen frouvan fiini hattu rytäkässä ratkei, aptiekkarin 

keppi katkei). 

Politsii, se Iivan Hippi,  toril tasajalgua hyppi. Kehnon Vasja minkä luadi, tämä temppu rapsut vuadiu, viel" mie sinut opetan,

suuret sakot romautan!

Vasja kindahal vai viippai, butilkazes spirtuu ryyp- päi, polgi kuazuu, torvie soitti. Jänöit kai häi kilvas voitti Varbuselgäh ajajes,
kylän kujol työndyes.

Kyläs auto kulgi hyvin, milloi otsin, milloi tyvin, yksi potsi, koirua kaksi jäi vai Vasjan sualeheksi. Luguh emmo ota kanoi.

(Vasja itse silleh sanoi.)

Vasja sille ryypyt andoi, höyrybutkeh vetty kandoi, riuhtoi vibuu, poigi nastua (Varren katkai hanikasta) vai ei ni mi nyt auttannuh, 
liikkehel ei lähtennyh.

Vasja suutui, mattiipani: P-----lehen rabastani, mulgosilmy kuaruputki, vie  mie sinuu selgäh sutkin, tsorttu viegäh, nielköh mua. kagrua kuiteskas et sua

(Vasjua muga kismitti sto auton heboh sekoitti!) Nuoran peräkopis löydi, sil häi auton kandoh köytti,  jottei olis hävinnyh omin luvin lähtennyh sil aigua ku koissa käybi. (Vasjan syväin on jo täyzi.)

Kois häi Pollen puikkoh pisti, ajoi autorämän luokse. Laittoi koukun, pletil iski, hebo vedäy, tsut' ei juokse. Omah pihah suavuttih,
slaava tebee Hospodi!

Vasjan hambahah jäi kaunua, mieli ei sua sovsem rauhua: pidäs tuota masinua nakazie da opettua. Zmija matkal tegi lakon,  itsepäine tak' on'

 Mustin mielin nouzi pukil Vasja vahvas hibrakas. Tukalat on olot rukil Jeroisellän maizemas. Kuazuu viego lakkoilet? Auto hyppi sinne tänne, tärizi sen joka jänne. (Ei se Vasjua kuunelluh eigä kunnol totelluh.)

Nurmie myö se mennä viuhtoi, Vasja kiroili da riuhtoi, seivästukun hajoitti, suabran bokin kallisti. Sid vie pellol temmeldi, kyhlähät vai lenneltih!

Vasja olis seizattannuh, vähäzen hot levähtännyh vai ei "hebo" suostunnuh. (Jarru oli ruostunnuh.) No ku et, ka anna mennä! sanou Vasja suutuksis.

Et sie kehno hätkie lennä Jeroisellän murroksis, Matinpani rävähytti,
sarail ajua kamahutti, Pordahat vai komistih, auton pellit rämistih,

Heinytukkuh njokan puski, pyörät vingui, late ryski, vai ei hätkie reuhannut. (Henkilangu ol' katkennut).

 P----leh, jo sanoi Vasja, jogo hengen heititki?  Tule iäres! kirguu Matja Johäi kylläl leikitki.  Johäi sanoin mondu kerdua, mieldy 
ei oo lapsen verdua.

-  Ole hillah! Vasja käski, akat meil ei miäräile, autos lain mie putin mäskii, vähäzen ku hiärailen. Kurikan häi kädeh hvatti, davai autuo pergamah. Pöllästyksis kazi  Katti  hyppäi pertis taiginah. 

Vasja riehui, sisu kiehui: - Vai et sinä tottele, senkin mustu p----le!

Autos jäi vai ulkokuoret, siihe lopui Vasjan huolet, pystyh nouzi dorogu, käyttöh jäi vai korobu. Sen häi lopul soimeks laittoi, pani tanhuoh blesnimäh. Ylen ylbei olit mado, jiä nyt sinne häbiemäh! sanoi Vasja, 
salbai uksen. (Andoi lujan kurituksen)

Moni vieras ihmetteli miksi soimel silmät on.Vasja siihe vastaeli: Auto oli tolkuton. Kyyti sen ol' ylen kallis, siksi suabi sluuzie tallis, tahtoi minuu rienata, suab nyt hindua tienata!

Täh vie lizäi sanazen, selvitykseks palazen: - Tämä kumma pieni kumma jos täl soimel ottskat on, eihäi Salmin Jeroiselläs mikään ole mahoton.               

  Tiäl on Jeroin Vasjal se, mitä muuvval ei ole!

Kirjoittanut paginoitsija - opettaja  Pekka Ruotsi