Tämän lehden edellisessä numerossa kerroin Orusjärven kylän Rovion veljesten ilveksen-ajosta. Nyt kerron kuinka tämän kylän miehet joutuivat yllättäen karhun kanssa silmätysten.    Jälleen kerran Rovion veljekset Valentin ja Johannes sekä tunnettu karhunkaataja Hilippä Ponkkonen olivat lähdössä riistamailleen.

Mukaan luonnollisestikin he ottivat Hilipän karhukoiran.  Miehillä oli aikomus metsästää muuta riistaa kuin karhuja, mutta kun he kaikessa rauhassa hiihtivät peräkanaa, koiran touhutessa milloin takana ladulla milloin etu-maastossa, he joutuivat karhunpesälle, jonne koira epätavallisella käyttäytymisellään oli heidät johdatellut.

   Mutta karhu nukkui pesän suulla pää etukäpälien päällä niin sikeästi, ettei se kuullut koiran haukuntaa. Ja kun oli pelättävissä että se heräisi, Hilippä  kielsi koiraansa  haukkumasta. Valentin ja  Johannes kiersivät  sivustoille. Sitten Hilippä alkoi varovasti lähestyä karhua, siirsi aseensa selästä ampumavalmiuteen, hiihti hiipien yhä  lähemmäksi ja  kun välimatka nukkuvaan karhuun oli sopiva, hän laukaisi aseensa. Pamaus rikkoi hiljaisuuden

Karhu hyppäsi ylös ja syöksyi suinpäin kohti Hilippää, joka ei saanut suksiaan riittävän no-peasti käännetyksi ja  niin karhu  pääsi kopai-semaan häntä repun seudulla, josta hän painui kyyryasentoon,  toinen  heikompi  kopaisu ta-voitti häntä alaselästä. Mutta siihen karhun tavoittelut päättyivätkin, ja se kaatui hengettö-mänä hangelle  –  Yhdellä laukauksella.

   Kun kaikki oli ohi, olivat jo paikalla Rovion veljeksetkin.  Hilipälle ei  käynyt kuinkaan, vaikka hän joutuikin jonkun aikaa kulkemaan kyyryssä.  Leipä möykky ilmeisestikin oli se väline repussa,  josta Jumalan varjelus oli pe-räisin. Mutta mitäpä Hilippä pienistä vaivoista olisi välittänyt. Hän  kiitteli  koiraansa  joka teutaroi hänen ympärillään,  ja kehuskeli sille kuinka hyvä nahka siitä saatiin talvisten reki-matkojen lämmikkeeksi.

    Karhun  kotiin  kuljettaminen  ei ollut yhtä helppo kuin ilveksen.   Se oli haettava kotiin hevospelillä.  Mutta se oli mieluinen tehtävä, sillä karhuja eivät metsästäjät joka päivä tuo-misiksi kotiinsa saa. Nyt kuitenkin näin tapah-tui,  näille Orusjärven miehille Salmin pitäjän saloilla.

 - Valentin Rovion kirjoitus   NK lehteen

 ("Fedottalan"  Ivan Rovion poika)