ORUSJÄRVEN NUORISOSEURAN RAJASEUDUN  TOIMINNASTA

  Kun olen yksi Orusjärven nuorisoseuran perustajista, esitän seuraavassa, sikäli kuin muistini tavoittaa eräitä hajapiirteitä seuransynty- ja toiminta-ajoilta.

   Uusi aika teki tuloaan rajaseudullekin. Nuorisoseuroja perustettiin eri puolille maakuntaa. Aate kantautui vähin erin Orusjärvellekin. Siellä me, metsäteknikko Pulkkinen, kaupp. Aleksi Lehtonen, nahkuri  August  Jalava, Ivan Petroff Rovio, Ivan Kuusela ja minä keskustelimme usein  nuorisoseuran  tarpeellisuudesta  ja mahdollisuuksista. Nuorisoseuran toiminta-alueeksi  suunnittelimme  seuraavat kylät: Orusjärvi, Päällysjärvi, Palojärvi,  Kaunoiselkä,  Kanabrojärvi,  Jokiselkä, Hanhiselkä, ja siellä täällä kylien liepeillä olevia yksinäisiä taloja.   Aluetta oli  siis  yllin kyllin. Pulmamme oli miten saada nuoriso aatteen piiriin.  Nuoriso ei siellä ollut huonompaa kuin  muuallakaan.  Kun nurkkatanssit viranomaisten toimesta kiellettiin tarjoutui kohta sopiva tilaisuus nuorisoseuran perustamiseen.  

Oli vuosi  1919,  päivää en muista, kun eräänä sunnuntaina joukko vanhempaa väkeä ja nuorisoa  oli  kutsua noudattaen kokoontunut  venäläistyttämiskoululle,  jossa pidetyssä kokouksessa Orusjärven nuorisoseura sitten perustettiinkin seuran puheenjohtajaksi valittiin metsäteknikko J. Pulkkinen,  sihteeriksi  M. Suomela, taloudenhoitajaksi kauppias A. Lehtonen ja muiksi jäseniksi  Aug. Jalava,  Ivan P. Rovio ja  Ivan Kuusela.  Huvitoimikuntaan valittiin Anna Kolonen, Nikolai Jokinen, Sanni Rovio ja Anna Kuusela sekä mahdollisesti muutamia muitakin, joiden nimiä en jaksa muistaa. Seura sai nimekseen  Orusjärven nuorisoseura  Rajaseutu.  Kunnan viranomaisilta saimme luvan pitää kokouksia ja iltamia entisellä venäläis- tyttämiskoululla.  Iltamiemme ohjelmana oli,  kuten tavallisesti, puhe, runoja, kertomuksia ja satuja. Muistanpa erään esitelmänkin Suomen vapaus-sodasta. Se  oli niin pitkä että riitti kahteen peräkkäiseen iltamaan. Näytelmäkappaleista joita esitimme, mainitsen mm. 5-os. ”Tuukkalan tappelu”, jolla Etelä-Karjalan Nuoriso- seuran Salmissa järjestämässä kilpailussa saimme II palkinnon. Kilpailuun otti osaa  5 Salmin nuorisoseuraa.  

Muista esittämistämme näytelmistä tulkoon mainituksi  ”Roinilan talossa”, ”Murtovarkaus”,  ”Pohjalaiset” ja ”Seitsemän veljestä”. Kauppias Lehtonen se erikoisesti näitä pitkiä näytelmiä suosi. Ensimmäistä laulukuoroamme johti opettaja Outi Nissinen (nyk. Jyrälä)  Jo seuran perustamisvaiheessa oli tähtäimessämme oma talo. Arvelimme että kun on oma tupa, on oma lupakin. Meni kumminkin lähes 7 vuotta, ennen kuin pääsimme oman kurkihirren alle. Petter A. Roviolta ostimme Jokiselän myllyn seinät ja lattiat.  Maksoimme niistä 2000 markkaa. Tavara oli vanhaa honkaa. Se riitti 17 x 9m taloon, mikä tehtiin talkootyönä. Uunit ostettiin Salmin Luterilaiselta seurakunnalta. Ne olivat lämmittäneet ennen kirkkoherraa, nyt nuorten mieltä ja sydämiä. Talo oli ensimmäinen lämmin nuorisotalo Salmissa. Myöhemmin yhtyi talo-osakkaaksi Orusjärven maamies-seura.

  Toimikunnasta vielä jotakin mainitakseni ei sovi unohtaa nuorisoseuran käsipainossa toimitettua lehteä.  Seuran  toimintaan  ottivat  innolla osaa seuraavat opettajat: Anni Jerkoi (?), Daaria ja  Nikolai Kiirikki, Olga Harju, Fanni Ukkonen, Nikolai Ruotsi. Kyläläisistä on mainittava Pekka Kokkonen, Paavil Ponkkonen ja Nikolai Kokoi, jotka olivat ahkeria kokouksissa ja iltamissa mukana olijoita. Edellä rakennusvaiheesta jäi mainitsematta, että talo rakennettiin Ivan Kuuselalta sopuhintaan ostetulle tontille kylän keskukseen. Se jäi velattomaksi. Niin mylly joka jauhoi ympäristölleen ”yhden purnun syötäviä, toisen purnun myötäviä, kolmannen kotipitoja”, oli nyt vapaan kansanvalistustyön tyyssija,  jossa heräteltiin  nuorisoa ihanteille ja puhuttiin kansallistunnosta ja isänmaanrakkaudesta, jota siellä rajalla eläen tarvittiinkin, kenties enemmän kuin muualla.  Mikä tässä muistellessani Orusjärven nuorisoseuran toimintaa,  kotiseudun menetyksen jälkeenkin mieltäni lämmittää on, että me kestimme rajankirot ja tulikokeen mihin vapaussotamme  meidät myöhemmin johti.  Kun ottaa huomioon sodan järkytykset ja sen että moni nuorisoseuramme jäsen sai sankarikuoleman, on ihme että Orusjärven nuorisoseura vielä nytkin toimii aatteensa kannustamana ja virittelee heimotuliamme omaksi kasvukseen ja kotiseutumme ja isänmaamme onneksi.

    - Lämpimin terveisin      Mikko Salmela           lainaus Nuori Karjala lehdestä