Susilaumoja Salmissa

Anna Eskon, os. Jerosen muistelmia.

Rajalle oli meiltä linnuntietä vain 3 km matkaa. Muistoihini Salmista

jäi esim. se kun joka vuosi itsenäisyyspäivän aikoihin sudet tulivat

laumoina Suomen puolelle, vaikka niille olisi ollut kai sielläkin

puolella ruokaa. Ilman lyhtyä oli silloin turha lähteä

pimeällä liikkeelle minnekään.

Olen ollut kaksi kertaa jopa hengenvaarassa. Lyhyt päivä ja pimeä

yllättivät kaupasta tullessa. Tulimme suksilla itseäni pienemmän

kaverin kanssa. Kuulimme silloin susikuoron hyytävän ulvonnan

n.300 metrin päässä. Onneksi tuuli oli sieltäpäin pohjoisesta etteivät

ehkä vainunneet meitä. Kaveri kaatuili eikä matka tahtonut edetä

kunnolla. Puhuin sille sipattamalla, ettei sudet olisi kuulleet meitä.

Kauhusta jäykkänä luulin viime hetken tulleen. Kuului rahinaa.

Mutta - mikä helpotus, sillä isä sieltä tulikin hevosella meitä vastaan!

Hevonen kääntyi itse sillä aikaa kun isä kokosi meidät rekeen.

Sanaakaan ei puhuttu, etteivät sudet kuulisi. Sitten lähdettiin hirmu

vauhtia ajamaan kotiin. Neljä kilometriä oli vielä matkaa.

Tämä tapahtui Orusjärven ja Hanhiselän tiellä. Asuttiin vielä silloin

Jeroisellässä. Sitten kun koulunpito loppui Hanhiselän talossamme

opettaja Savinaisen kuoltua, muutimme sinne asumaan.

Siellä oli uusi tie tehtynä hätäaputöinä, suora tie, n 5km Varpa-

selkään.Pula-aikana saatu Suomen ”paras tie”. Toisen kerran

yksinään kulkeva susi hätäännytti minut. Varpaselän välillä oli

kotopellolta lähtenyt minunperään. Ehkäpä taskulamppu pelasti

minut ja eläimellinen hätähuuto.Olin jäykistynyt paikalleni.

Se katsoi läheltä minun kurkkuuni, eikä sillä ollut kiire

lähteä pois. Naftaliinin tuoksu oli kettukaulus talviturkissa.

Susi kuuleman mukaan tappaa kurkusta puremalla

Anna Vasilintytär Jeronen

Salmin Jeroiselästä 12-2004